RISTIRITARI. Sit', ettei vastustanut enempää mun sydämeni tuota viehätystä, sen mihin kietoi isä puheellaan! — Ma houkka tuleen syöksyin uudelleen? Nyt nähkääs kosin minä — ja sain kiellon.
SALADIN.
Sait kiellon?
RISTIRITARI. Viisas isä mua sentään ei oikopäätä hylkää. Viisas isä vain kuulustella ensin haluaa, vain miettiä. Niin toki! Minä myös niin enkö tehnyt? Enkö kuulustellut mä ensin myös ja miettinyt, kun tyttö tulessa parkui? Totta, jumaliste! — Suurt' on niin viisas olla, varova!
SALADIN.
No no! Tok' anteeks anna vanhukselle!
Kuin kauan epäröidä voiskaan hän?
Ei juutalaiseksi sua kääntymään
hän ensin vaatine?
RISTIRITARI.
Ken ties!
SALADIN.
Ken tieskö?
Ken tuntee paremmin tään Nathanin —.
RISTIRITARI. Ei taikausko, missä kasvaneet me oomme, valtaa meihin menetä, vaikk' opimme sen tuntemaan. — Ei vapaat kaikk' ole, jotka ivaa kahleitaan.
SALADIN. Se sana sattui! — Mutta Nathan sentään — kai Nathan —
RISTIRITARI. Pahin taikauskoist' on, ett' oma kaikista on siedettävin.
SALADIN.
Olkoonpa niin! Vaan Nathan…