RISTIRITARI. Että siihen on aran ihmiskunnan turvattava, se kunnes täyttä päivää totuuden voi sietää; että yksin…
SALADIN.
Niin, mut Nathan!
On tuosta heikkoudesta Nathan vapaa.
RISTIRITARI. Niin luulin minäkin…! Vaan josp' ois silti tää ihmisihanne vain juutalainen niin halpa, että haalii haltuunsa hän kristittyjen lapsia ja niitä kasvattaa juutalaisiks: entä sitten?
SALADIN.
Ken siten soimaa häntä?
RISTIRITARI. Tyttö itse, mua jolla houkutteli hän, jost' ois kai toiveit' antanut hän palkakseni teosta, jot' en muka turhaan tehnyt; ei tyttö itse hänen omans' ole, vaan löytölapsi, tytär kristityn.
SALADIN.
Jonk' epäs sulta siitä huolimatta?
RISTIRITARI (kiivaasti). Epäsi, vaikka —! Hän on ilmi tullut. Suvaitsevaisuus-lavertaja ilmi! Kyll' osaan koiria ma usuttaa repimään juutalaisen suden tuon, min peittää viisausopin lampaannahka!
SALADIN (vakavana):
Pois kiihko, kristitty!
RISTIRITARI. Pois kiihko? Miksi? Kun muslemi ja juutalainen saa vain muslemi ja juutalainen olla, — luontonsa kristitynkö pitäis kieltää?
SALADIN (vielä vakavammin).
Pois kiihko, kristitty!