DAJA. Ettehän sit' ostaissanne tietysti ajatellut. — Mutta, Nathan, hääpuvuks on se niinkuin tilattu, ja sepä siitä tulkoon. Valkopohja: viattomuuden kuva; kultajuovat, jotk' yli pohjan kiertelee, ne taas kuvaavat rikkautta. Kuinka somaa!
NATHAN.
Sinähän veikeilet? Hääpuvuista
sä mistä puhelet noin vertauskuvin?
Sa morsian siis ootko?
DAJA.
Minä?
NATHAN.
Ken siis?
DAJA.
Jumala nähköön — minä?
NATHAN. Ken siis? Kenen hääpuvusta siis puhut? Sunhan on tää kaikki, kenenkään ei muun.
DAJA. Mun? Onko se mulle, eikä Rechalle?
NATHAN.
Vie pois!
Tukussa toisessa on Rechan osa.
Pois korjaa rihkamas!
DAJA. Te kiusaaja! Ei, vaikk' ois kaiken maailman ne aarteet! En kajoo, ellette jo etukäteen minulle vanno, että käytätte tät' ainoata tilaisuutta, toiste min vertaista ei taivas teille suo.
NATHAN.
Ja mitä käytän? Tilaisuutta — mihin?