DAJA.
Nathan niin vain arvelee.
NATHAN. Hän yksin on, ei ystävää, ei rahaa, joll' ystävän vois palkata!
RECHA.
Ah isä!
NATHAN. Hän toivotonna, vailla lohdutusta, ja tuskain, kuolon saalihina makaa!
RECHA.
Ah missä?
NATHAN. Mies, jok' alttiiks itsensä soi liekeille vuoks aivan ventovieraan — vuoks ihmisen —
DAJA.
Ah, Rechaa säälikää!
NATHAN. Ei tuntea, ei edes nähdä häntä, pelastamaansa, vaivat kiitoksen häneltä säästäin…
DAJA.
Säälikää jo Rechaa!
NATHAN. Ei pyydä nähdä ees, vaikk' uudelleen sen sais hän pelastaakseen — mutta onhan hän ihminen…