RISTIRITARI (nöyrästi lähestyen häntä). Sulttaani, sä myöskään älä väärin tulkitse mun hämmästystäni! Et tällaisella lie hetkell' Assadias koskaan nähnyt, siks älä käsitä sä väärin häntä ja mua! (Rientää Nathanin luo.) Täysin käsin, Nathan, multa te otatte ja samoin annatte! Ei, enemmänhän, paljon enemmän te mulle annatte kuin otatte! (Lankee Rechan kaulaan.) Ah, sisareni, sisareni!
NATHAN. Blanda von Filneck!
RISTIRITARI. Blanda, Blanda? — Eikö Recha? Ei enää Rechanne? — Ah, hylkäätte siis hänet! Kristillisen nimen hälle taas annatte! Mun vuoksein hylkäätte! Miks hälle kostatte sen, Nathan, Nathan?
NATHAN.
Ah, mitä? — Lapseni, te lapseni!
Sill' eikö tyttäreni veli myös
mun ole lapseni — jos vain hän tahtoo?
(Heidän syleillessään toisiaan astuu Saladin levottomana
ja hämmästyneenä sisarensa luo.)
SALADIN.
Sä mitä sanot, sisko?
SITTAH. Liikutettu ma oon…
SALADIN.
Ja minä — vielä isompaa
mä pelkään liikutusta osallemme!
Vain valmistaudu siihen miten taidat!
SITTAH.
Mitenkä?
SALADIN.
Nathan, sana, sananen!