DERVISHI.
No niin! Jott' unhoon ammattini jäisi.
Vai kokki? Tai myös juomanlaskija? —
Saladin sentään paremmin mun tuntee:
rahastonhoitajakseen teki. —
NATHAN.
Niinkö?
DERVISHI. Pienemmän, nähkääs, — yhä suurempaa isänsä valvoo, — perherahastoa.
NATHAN.
Suur' on se perhe.
DERVISHI. Suurempi kuin luullaan: jokainen kerjurihan siihen kuuluu.
NATHAN.
Saladin kerjureita vihaahan —
DERVISHI. Niin että maasta perinjuurin aikoo ne hävittää, — vaikk' itse kerjuusauvaan sen vuoks sais tarttua.
NATHAN.
Niin, juuri niin!
DERVISHI. Sen saa hän tehdäkin jo nyt, jos kukaan! Tyhjääkin tyhjempi näes rahastonsa on aina illan tullen. Nousuvesi, kyll' aamuin korkea, jo keskipäivin on aikaa laannut —
NATHAN. Kanavat kun nielee sen osiks, eikä niitä sulkea, ei täyttää mikään voi.