DERVISHI.
Tuo sana sattui!
NATHAN.
Sen seikan tunnen.
DERVISHI. Paha kyllä, jos on ruhtinaat kuin kotkat haaskain kesken. Vaan haaskoina jos kotkia he ruokkii, se vihoviimeist' on.
NATHAN. Ei, dervishi, ei sentään!
DERVISHI.
Teidän helppoa on haastaa.
Mit' annatte, jos saatte paikkani?
NATHAN.
Se mitä tuottaa sulle?
DERVISHI. Minulle? Vain tyhjää! Te, te siitä hyötyisitte. Kun luode kassass' on — ja usein on se — te siihen vuoksen luotte omillanne ja korot mielin määrin otatte.
NATHAN.
Ja koron koron korot?
DERVISHI.
Niinpä niin!
NATHAN.
Pääomani vain korkoja ois vihdoin —