MUNKKI. Tie lyhin lie, jos suoraan herralle ma kerron patriarkan toivomuksen.
RITARI.
Jok' on?
MUNKKI. Hän herran huostaan jättänyt ois erään kirjeen.
RITARI. Mun? En lähetti ma ole! — Tuoko tehtävä se oisi suurarvoisempi kuin ne, joita ennen ma suoritin?
MUNKKI. On varmaan! Kirje tuo — niin sanoi patriarkka — läheisesti se koko kristikuntaa koskee. Kerran saa taivaan Herralt' erikoisen kruunun — niin sanoo patriarkka — hän, ken vie sen kirjeen taitavasti määrän päähän. Ja arvollisin — sanoo patriarkka — sen kruunun saajaksi on herra.
RITARI.
Minä?
MUNKKI. Ei kukaan, nähkääs, — sanoo patriarkka — sen kruunun ansioon lie taitavampi kuin herra on?
RITARI.
Kuin minä?
MUNKKI. Vapaahan tääll' ootte; kaikki paikat nähdä saatte; kaupungin piirityksen, puolustuksen te ymmärrätte — sanoo patriarkka paraiten arvioida osaatte sen toisen sisämuurin, jonka äsken Saladin rakennutti, selvimmin sen — sanoo patriarkka — kuvaatte Jumalan sotureille.
RITARI. Hyvä veli, selitä lähemmin jo kirje mulle!