MUNKKI. Hän luulee, että Ptolemaiksesta paraiten kättään avuks ojentaa kuningas Fiilip.
RITARI. Mulle, veli, mulle? Kuin ette äskettäin jo kuullut ois, juur' äsken, mikä suhde Saladiniin minua sitoo?
MUNKKI.
Kuulinhan.
RITARI.
Ja silti —?
MUNKKI.
Niin oikein — tuumii patriarkka —, mutta
Jumala, ritaristo…
RITARI.
Niist' ei mitään!
Mua konnuuteen ei vaadi ne!
MUNKKI.
Ei toki?
Vaan Jumalast' ei konnuutt' ole aina,
mi ihmisistä — tuumii patriarkka.
RITARI. Saladin säästi henkeni: mä häntä murhalla kiittäisinkö?
MUNKKI. Hyi! — vaan silti Saladin yhä — tuumii patriarkka — on kristikunnan vihamies, jok' ei saa oikeutta olla ystävänne.
RITARI. Miks ystävä? Kun en ma konna hälle, en kiittämätön ole?