NATHAN (katsoen hänen jälkeensä). Kyllä takaan! — Huima, hyvä — ja jalo — mikä on hän? — Tosi köyhä, hän, yksin vain on tosi kuningas!
(Poistuu toiseen suuntaan.)
KOLMAS NÄYTÖS.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Huone Nathanin talossa.
RECHA ja DAJA.
RECHA. Mitenkä, Daja, sanoi isäni? Ett' odottaa saan joka hetki häntä? Voi siitä luulla, että ilmestyy hän tuokiossa — eikö niin? — Mut ohi kuink' on jo monta hetkeä! — Ah niin, ken mennehiä muistelee? Nyt elää ma tahdon hetkeä vain seuraavaa. Kai saapuu vihdoin se, mi hänet tuo.
DAJA. Kirottu viesti sulttaanin! Jos sitä ei ollut ois, ois Nathan varmaan hänet jo tuonut tänne.
RECHA. Ja kun saapunut se hetki sitten on, kun täyttynyt on toiveistani sisin, lämpimin, — niin sitten? — mitä sitten?
DAJA.
Mitä sitten?
Ma toivon, että sitten toteen käy
myös minun toiveistani lämpimin.
RECHA. Mit' astuu tämän sijaan rintaani, mi enää laajeta ei osaa, ellei toiveitten toive sitä paisuta? — Vain tyhjyys? Ah, mi kauhu!