DAJA. Kylmyys tuo kai alkaa uuden kuumeen vois.
RECHA.
Mi kylmyys?
En ole kylmä. Kyllin mielelläni
nään senkin, minkä rauhallisna nään.
NELJÄS KOHTAUS.
Saladinin palatsin vastaanottosalissa.
SALADIN ja SITTAH.
SALADIN (astuu sisään, puhuu ovea kohti). Tuo juutalainen heti tänne tuokaa, kun saapuu. Hän ei kiirehtivän näytä.
SITTAH. Kotona hänt' ei kohta tavata kai voitu.
SALADIN.
Sisko, sisko!
SITTAH. Oothan, kuin sua vartois ottelu.
SALADIN. Mi käydä täytyy aseilla, jotk' on mulle oudot käyttää. Saan herraa peloittavaa näytellä, virittää ansoja, jään pintaa luistaa. Kuink' osaan sitä? Milloin oppinut sit' oon? — Ja ah, mik' on sen tarkoitus? Niin, mikä? — Rahaa, rahaa onkia! Kiristää rahaa juutalaiselt' esiin! Näin päätynytkö juoniin oveliin oon, voidakseni turhaa turhinta haltuuni saada.
SITTAH. Halveksituin turhuus voi halveksinnan kostaa, veljeni.