SALADIN.
Ja naiset miehen taas niin mielellään
alentaa luokseen. — Mene, menehän! —
Kai läksyni mä osaan.
SITTAH. Kuinka, onko mun mentävä?
SALADIN.
Et jäädä tahtone?
SITTAH. Niin, joskaan jäädä en … en näkyviinne — vaan sivuhuoneeseen —
SALADIN.
Siis kuuntelemaan?
Ei, sisko, silloin en mä onnistu.
Pois, pois, hän saapuu, oviverho häilyy! —
Mä pidän huolen, ettet sinne jää!
(Sittah poistuu toisesta ovesta, toisesta astuu samassa
Nathan sisään; Saladin on istuutunut.)
VIIDES KOHTAUS.
SALADIN ja NATHAN.
SALADIN.
Lähemmäs, juutalainen! Aivan luo!
Pois arkuus!
NATHAN.
Vihamiehelles se jääköön.