SALADIN.
Ristiritari?
Et rahoillasi toki tukene
myös vihamiehiäni pahimpia?
NATHAN. Siit' ainoasta puhun, jonka hengen sä säästit…
SALADIN.
Ah, mua mistä muistutat!
Tuon nuorukaisen oonko kokonaan
ma unhoittanut? Tunnetko sä hänet?
Miss' on hän?
NATHAN. Miten? Etkö tiedä siis, kuin paljon armostasi häntä kohtaan on mulle hänen kauttaan riittänyt? Hän uhall' elämänsä, uunna saadun, pelasti liekeistä mun tyttäreni.
SALADIN. Hän? Niinkö? — Ah, hän siltä näyttikin. Niin totta vie ois veljenikin tehnyt, jot' aivan tämä muistuttaa! — Tuo tänne, jos tääll' on vielä hän! — Ma siskolleni oon tästä veljestään, jot' tuntenut ei koskaan hän, niin paljon kertonut ett' täytyyhän myös veljen ilmikuva mun näyttää hälle! — Mene, nouda hänet! — Kuink' yksi hyvä teko, synnyttipä sen sitten pelkkä tunteenkiihko vain, niin monta muuta hyvää kanssaan tuo! — Tuo, nouda hänet!
NATHAN (päästäen Saladinin käden). Paikalla! Ja muukin jää kaikki äskeiseen?
(Poistuu.)
SALADIN.
Ah, siskoni
kun kuunnella en suonut! — Hänen luokseen! —
Vaan kuinka kerron hälle kaiken nyt?
(Poistuu toiselle puolen.)