NATHAN.
Hämmästynyt, ritarini.
RISTIRITARI.
Mä hämmästytän teitä? — Oudot, Nathan,
ei teille omat aatoksenne lie?
Mun suussain hämmästyttääkö ne teitä?
En ymmärrä.
NATHAN. Viel' enhän tiedä edes, ken Stauffeist' isänne on ollutkaan?
RISTIRITARI. Mit' on tää, Nathan? Tällä hetkellä uteliaisuutt' yksin tunnetteko?
NATHAN. Niin, nähkääs, muinoin itse muistelen ma tunteneeni erään Stauffin — Konrad hän oli nimeltään.
RISTIRITARI. Vaan jospa ois isäni nimi sama?
NATHAN.
Todellako?
RISTIRITARI. Isäni kaima oonhan itse: Kurt on Konrad myös.
NATHAN. Ei silti tämä Konrad isänne ollut. Ristiritar' oli hän niinkuin tekin; oli naimaton.
RISTIRITARI.
Oh sekö —!