DAJA. Sen te mahdatte. Sen mahdin teille antaa yks sana suustani.
RISTIRITARI. Ett' isäkään ei mitään vastaan voin?
DAJA.
Oh, isä, isä!
Isälle pannaan pakko.
RISTIRITARI.
Pakko, Daja?
Viel' ei hän käsiss' ole ryövärein.
Ei pakko hänen. —
DAJA.
Tahtomaan on pakko!
Lopulta mielelläänkin tahtomaan.
RISTIRITARI. Mieluinen pakko? — Vaan josp' itse, Daja, jo tätä virttä hälle soitelleeni ma ilmoitan?
DAJA.
Eik' yhtynyt hän virteen?
RISTIRITARI. Hän soraäänin yhtyi, loukaten mua kovin.
DAJA. Mitä sanotte? Te hälle väläyttänytkö ootte varjon vertaa toivetta Rechaan päin, eik' ilosta hän pystyyn syössyt? taapäin penseänä ois peräytynyt? ois esteit' asetellut?
RISTIRITARI.
Niin suunnilleen.