DAJA. Siis enää hetkeäkään en epäröi! — (vaitiolo)
RISTIRITARI.
Ja epäröitte sentään?
DAJA. Niin hyvä mies on muutoin! — Itse oon niin paljon velkaa hälle! — Ettei tahdo hän kuulla edes? Herra nähköön, häntä en mistään hinnasta näin pakoittais.
RISTIRITARI. Mä pyydän, Daja, epävarmuus tää mult' oitis ottakaa. Vaan epävarma siit' itse jos viel' ootte, voiko sitä, mit' yritätte, hyväks sanoa vai pahaks, kiittää vaiko tuomita, niin vaietkaa! Ma unhoitan, teill' että on syytä vaieta.
DAJA. Tuo kannustaa, ei suinkaan pidätä. No niinpä tietkää: ei Recha juutalaisen tytär ole, hän — hän on kristitty.
RISTIRITARI (kylmästi). Vai niin? Siis olkoon vain onneksenne! Työläs oliko tuo kestää? Älkää sentään säikähtäkö kipua pientä! Innoin edelleen vain taivast' asuttakaa, maata enää jos ette kansoittaa voi!
DAJA. Ritari! Tään pilkan ansaitseeko uutiseni? Tään enempääkö ette kristittynä ja ristiritarina iloitse siit', että Recha, jota rakastatte, on kristitty?
RISTIRITARI. Ja varsinkin kun on hän kristittynä teidän tekoanne?
DAJA.
Ah, niinkö käsitätte! — Olkoon niin! —
Ei! Mistä tulis se, ken kääntäis hänet?
Hän onnekseen jo aikaa ollut on
se, joksi muuttua ei enää voi.
RISTIRITARI.
Sananne selittäkää, taikka — menkää!