(Poistuessaan puhelee munkin kanssa.)
KOLMAS KOHTAUS.
Huone Saladinin palatsissa. Orjat kantavat sinne joukon rahapusseja, asetellen ne lattialle vierekkäin.
SALADIN ja kohta jäljempänä SITTAH.
SALADIN (tullessaan).
Sit' onpa totisesti loputtomiin!
Paljonko vielä on?
ERÄS ORJA.
Kai toiset puolet.
SALADIN. Siis viekää loput sisarelleni! — Vaan miss' Al-Hafi viipyy? — Tämän saa hän haltuuns' oitis ottaa. — Tai sen ehkä isälle ennemminkin lähetän? — Se läpi sormeinihan soluis täällä. — Lopulta tosin kyllä paatuukin, ja juonta nyt on tarvis, ennenkuin minulta liikaa liukee. Ainakin saa köyhät tulla toimeen omillaan, siks kunnes Egyptistä rahat ehtii. — Vain hauta-almut kunhan jatkuvat! Ja kunhan tyhjin käsin eivät lähde pois pyhiinvaeltajat, kristityt! Vain kunhan —
SITTAH.
Mitä nyt? Miks raha mulle?
SALADIN. Siit' ota saatavas, ja mitä jää, se talteen korjaa.
SITTAH. Eikö Nathan vielä ritarin kanssa ole saapunut?