Lääkäri neuloi silkillä kiini haavani, ja ne alkoivat nyt parata.
Kuukauden kuluttua läksimme uudestaan ajamaan samaa karhua, vaan minun ei onnistunut silloinkaan saada sitä tapetuksi. Karhu ei lähtenyt pois kierroksesta, vaan kulki koko ajan sen sisäpuolella ympäri sitä ja kiljui kamalalla äänellä. Demja kaasi sen lopuksi. Minun kuulani oli lävistänyt sen alaleuvan ja vienyt siltä yhden hampaan.
Tämä karhu oli hyvin suuri ja sillä oli kaunis, musta nahka.
Minä toppasin sen ja nyt se on minun kammarissani. Haavat otsassani ovat paranneet, niin että hädin tuskin enää voi eroittaa, missä ne ovat olleet.
Pikku tyttö ja hänen sienensä.
Kaksi tyttöstä palasivat kotiinsa ja kantamuksena oli heillä sieniä.
Matkallaan täytyi heidän mennä rautatien poikki.
He luulivat että juna oli vielä kaukana, kiipesivät multavallille ja olivat juuri menossa kiskojen poikki.
Yhtäkkiä kuului juna syöksyvän eteenpäin. Vanhempi tyttönen juoksi takaisin, vaan nuorempi hyppäsi rautatien toiselle puolelle.
Vanhempi tyttö huusi sisarelleen: "elä käänny takaisin!"