"Suuria muutoksia on tapahtunut tässä talossa, kun oikein ajattelee!" sanoi hän seisomaan pysähtyen.
"Niin on", sanoi Katja huoaten ja samovaaria peitellen katsoi vieraaseemme itkuun hyrähtämäisillään.
"Luulen, että muistatte vielä isäännekin", sanoi hän puoleeni kääntyen.
"Muistan vähän", vastasin hänelle.
"Hyvä olisi teidän nyt, jos hän vielä eläisi", sanoi hän hiljaisella äänellä ja katseli ajatuksissaan pääni päällitse. "Minä pidin hyvin paljon isästänne!" lisäsi hän vielä hiljempaa, ja minusta näytti, että hänen silmissään kiilsi kosteata tätä sanoessaan.
"Ja sitten vei Jumala äidin luoksensa!" sanoi Katja, heittäen samalla salveetin teekannulle, otti nenäliinan taskustansa ja hyrähti itkuun.
"Niin on… todellakin on kamalia muutoksia talossa tapahtunut", sanoi hän uudestaan ja kääntyi pois päin… "Sonja, näytäpäs minulle leikkikalusi", lisäsi hän hetken perästä ja meni saliin.
Kyynelissä silmin käänsin katseeni Katjaan, kun Sergei Michailovitsh lähti vierashuoneesta.
"Sellainen kunnon ystävä!" sanoi Katja.
Ja todellakin lämpimältä ja hyvältä tuntuikin minulle tuon vieraan, hyvän miehen osaaottavaisuus!