Pian Pietariin tultuamme kirjoitti Sergei äidilleen kirjeen ja pyytäessään minun siihen lisäämään jonkun rivin itsestäni, ei olisi antanut minun lukea, mitä hän oli kirjoittanut. Senvuoksi sitten juuri tahdoinkin lukea sen ja luin myöskin.
"Ette enää tuntisikaan Maschaa", kirjoitti hän, "enkä minäkään enää tunne häntä. Mistä lieneekään hän saanut tuon lempeän, suloisen ihanan itsenäisen vakavuuden, ystävällisyyden, maailmallisen seurustelutaidon ja miellyttäväisyyden! Kaikki käy häneltä niin yksinkertaisesti, hellästi ja hyväntahtoisesti; kaikessa on hän niin viehättävä. — Jos en jo ennestään häntä niin rakastaisi, rakastuisin nyt häneen sitä enemmän, kun se vain olisi mahdollista."
"Ah, sellainenko olen todellakin", välkähti ajatuksissani luettuani kirjeen. Tuli niin hyvä ja iloisa ollakseni, että tunsin taas entistä enemmän rakastavani Sergeitä. Menestykseni kaikkien tuttaviemme luona oli todellakin minulle odottamatonta. Kaikkialta kuulin kiitospuheita: siellä sanottiin minun miellyttäneen erittäinkin vanhaa setää, ja taas siellä oli vanha täti peräti ihastunut minuun. Setä vakuutti, ettei koko Pietarissa ole minun vertaistani naista, ja täti taas, että voisin tulla seuramaailman ensimäiseksi naiseksi, jos vaan tahtoisin.
Erittäinkin eräs mieheni serkku, ruhtinatar D., suuren maailman nainen, vaikkei enää aivan nuori, rakastui äkkiä minuun, piiritti minut imarruksillaan ja oli saada pääni pyörälle. Kun tämä ruhtinatar-serkku pyysi minua tanssiaisiin ja kysyi siihen mieheltäni suostumusta, kääntyi mieheni minuun päin ja tuskin huomattavasti naurahtaen, kysyi minulta, tahtoisinko minä mennä.
Nyökäytin myöntäen päätäni, vaan samalla tunsin punastuvani.
"Ilmaisee toivomuksensa kuin rikoksentekijä!" sanoi Sergei hyväntahtoisesti hymyillen.
"Niin kuin sinä sanoit, ettemme voisi käydä suuremmissa seurapiireissä, ja ettet sinä tahtoisi — —" vastasin naurussa suin ja pyytävästi häneen katsoen.
"Jos sinä tahdot, niin menemme sinne", sanoi Sergei.
"Niin, mutta ehken on parempi, ettemme sentään menekään."
"Ehkä sinä tahtoisit mielelläsikin, — —?" kysyi Sergei uudestaan.