Pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina varustausimme vihdoinkin matkustamaan. Tavaramme oli jo pakattuna ja Sergei tehnyt ostoksensa, hankkinut lahjat, kukkaset ja talouskaluja maalaiselämää varten. Kaikki oli siis valmista, ja mieheni erittäin hellällä ja iloisella tuulella. Silloin odottamatta tulee serkku ja pakoittaa meitä ainakin seuraavaan sunnuntaihin lykkäämään matkaamme, että saisimme vielä olla kreivinna R:n ylhäisissä iltakutsuissa. Serkku sanoi kreivinna R:n tahtovan välttämättä minua niihin, sillä tähän aikaan Pietarissa oleva prinssi M. oli viimeisissä tanssiaisissa sanonut tahtovansa tutustua minuun, ja tulevansa ainoastaan senvuoksi näihin tanssiaisiin, sekä vakuuttanut minun olevan kauniimman naisen koko Venäjänmaassa. Koko kaupunki kokoutuisi niihin, sanalla sanoen, iltamalta puuttuisi keskuksensa, jos en minä sinne tulisi!
Mieheni oli toisessa päässä salia ja puheli siellä jonkun kanssa.
"Tottahan kai tulet sitten, Maria?" kysyi serkku.
"Me matkustamme ylihuomenna maalle", vastasin epäröiden ja vilkasin mieheeni. Katseemme sattuivat yhteen ja minä käännyin heti pois.
"Minä taivutan hänen jäämään", sanoi serkku, "ja sunnuntaina panemme kaikkien päät pyörälle, — eikös niin?"
"Tämä panisi mullin mallin meidän aikomuksemme, ja meillä on jo kaikki valmiina matkalle", — — vastasin minä antaen näin ikäänkuin ensi suostumukseni.
"Olisitte käyneet jo tänä iltana prinssiä tervehtimässä", sanoi mieheni salin toisesta päästä niin hillityllä ja värähtelevällä äänellä, etten ollut ennen koskaan kuullut häneltä semmoista.
"Ei mutta, kuulkaapas vaan, hän on mustasukkainen, varmaankin ensi kerran elämässään", nauroi serkku. "En ensinkään prinssin tähden, vaan kaikkien meidän tähden, Sergei Michailovitsh, koetan saada Marian taipumaan. Ja kuinka kovin kreivinna R:kin pyytää häntä tulemaan!"
"Se riippuu Maschasta", vastasi Sergei kylmästi ja lähti huoneesta.
Näin, että hän oli tavallista kiihottuneemmassa tilassa. Se tuskastutti minua, ja en antanut mitään varmaa vastausta serkulle.