"Pitää kirjoittaa äidille, että olemme lykänneet matkamme tuonnemmaksi, tai muutoin tulee hän rauhattomaksi", sanoi hän.
"Ja koska olet ajatellut matkustaa?" kysyin nyt.
"Tiistaina, kun kemut ovat ohitse", vastasi hän.
"Minä toivon, ettet suinkaan minun tähteni matkaa lykkää", sanoin katsoen häntä silmiin, mutta hänen silmissään ei ollut mitään ilmettä minulle. Ne olivat kuin jostain salaperäisestä voimasta sulkeutuneet minulta, ja hänen kasvonsa muuttuneet yht'äkkiä vanhoiksi ja epämiellyttäviksi.
* * * * *
Olimme iltakutsuissa. Välillämme vallitsi näennäisesti taas hyvä ja sydämmellinen suhde, mutta pohjiltaan oli se aivan toisellainen kuin ennen.
Iltamassa istuin naisten keskellä, kun prinssi tuli luokseni, ja minun täytyi nousta voidakseni puhua hänen kanssaan. Noustessani etsin silmilläni tahtomattakin miestäni ja näin, että hän oli salin toisessa päässä, katsahti minuun ja kääntyi poispäin. Minun valtasi äkkiä sellainen tuska ja pelko, että hämmästyneenä siinä prinssin silmäin edessä lävähdin punaiseksi, ja punastus levisi alas kaulaan asti. Minun täytyi jäädä seisoalleni kuullakseni, mitä prinssi minulle puhui tarkastellessaan katseellansa minua kiireestä kantapäähän.
Keskustelumme ei kestänyt kauan, sillä lähelläni ei ollut istuinta prinssille, ja hän varmaankin huomasi että minun oli hyvin vaikeaa hänen seurassaan.
Puhuimme viimeisistä tanssijaisista, paikasta, missä tulisin kesäni viettämään, j.n.e.
Lähtiessään luotani mainitsi hän haluavansa tulla tuntemaan mieheni ja näinkin heidän kohtaavan toisensa toisessa päässä salia ja puhelevan keskenään. Prinssi puhui varmaankin jotain minusta, koska hän puheensa kesken hymyillen katsoi sille puolelle, jossa minä istuin.