Mieheni oli markiisiin ystävällisessä suhteessa, vieläpä enemmän, kuin muiden tuttaviemme kanssa, joille hän esiytyi vain vaimonsa miehenä ja muuten säilytti kylmähkön ylevyytensä.
Kylpykauden lopussa sairastuin enkä kyennyt kahteen viikkoon lähtemään huoneestani. Kun ensi kerran terveeksi tultuani lähdin ulkosalle, menin musiikki-iltamaan. Minä tiesin, että sairaana ollessani oli saapunut kylpylaitokseen kauan jo odotettu ja kauneudestansa tunnettu lady S.
Ympärilleni kokoutui joukko, joka otti iloisuudella minua vastaan, mutta vielä suuremman joukon näin kokoutuneen äsken tulleen leijonattaren ympärille. Kaikki minunkin luonani olijat puhuivat vain hänestä ja hänen kauneudestaan. Minulle osoitettiin häntä, ja epäilemättä oli hän viehättävä, mutta minuun vaikutti vastenmielisesti hänen kasvoistansa kuvastuva pöyhkeä itsetietoisuus, ja sanoin sen suoraan.
Sinä päivänä tuntui minusta ikävältä kaikki, mikä ennen oli ollut iloista.
Seuraavana päivänä pani lady toimeen retken linnaan. Minä kieltäysin siitä. Ei juuri ketään liittynyt minuun. Kaikki muuttui nyt silmissäni. Kaikki näytti tuhmalta ja ikävältä, olisin voinut itkeä, lopettaa äkkipäätä kylpyni ja palata kotimaahani. Sieluuni oli sijansa saanut jonkinlainen pahan tunne, vaan en tahtonut vielä itsellenikään sitä tunnustaa. Sanoin olevani huonosti voipa ja pysyttelin poissa suuresta seurapiiristä. Ainoastaan aamuisin silloin tällöin menin yksinäni lähteelle juomaan vettä tahi kävelemään venäläisen ystävättäreni L.M. kanssa kylpypaikan ympäristöihin.
Mieheni ei ollut näihin aikoihin luonani. Hän matkusti Heidelbergiin muutamiksi ajoiksi ja odotti siellä kylpykauteni päättymistä, päästäksemme sitten palaamaan Venäjälle. Sieltä kävi hän vain silloin tällöin luonani.
Erään kerran kokosi lady koko seurueen mukaansa huvikävelylle ja L.M. ja minä menimme päivällisten jälkeen läheiseen linnaan. Annoimme vaunujemme kulkea hitaasti kivitettyä tietä satavuotisten kastanjien keskellä ja katselimme niiden välitse kylpypaikan ihanaa ympäristöä laskevan ilta-auringon valossa. Puhelimme keskenämme vakavasti, jota ei ollut koskaan ennen tapahtunut kylpypaikassa ollessamme. L.M:n olin jo pitemmän aikaa tuntenut, vaan ensi kerran havaitsin hänen nyt hyväksi ja järkeväksi naiseksi, jonka kanssa on mahdollista puhua kaikesta ja mieluista olla ystävän suhteessa. Puhuimme perheistämme, lapsistamme ja täkäläisen elämän tyhjyydestä. Ikävöimme kotimaahamme, maalaiselämäämme, ja surullisen hellä tunnelma värähdytteli sydämmiämme.
Näiden vakavain tunteittemme vallassa saavuimme linnaan. Sen muurien suojassa oli varjoisaa ja raikasta. Ylhäällä raunioilla leikkivät vielä auringon säteet, Hiljaisinkin askele ja matalinkin ääni kaikui muureista ja holveista. Portista näimme ikäänkuin kehyksissään hurmaavan vaikka meille venäläisille vähän kylmän baadenilaisen maiseman.
Istuimme levähtämään ja katselimme ääneti laskevaa aurinkoa. Kuului läheltämme selvästi puhetta ja olin kuulevinani nimenikin lausuttavan. Aloin kuunnella tarkemmin, ja tahtomattani erotin puhujan jokaisen sanan. Ääni oli minulle tuttu, markiisi D. puhui ranskalaisen ystävänsä kanssa, jonka myös tunsin. He puhuivat minusta ja lady S:stä. Ranskalainen vertaili minua ja häntä ja selvitteli meidän kummankin kauneutta. Hänen sanansa eivät sisältäneet vähintäkään loukkausta, mutta kaikki vereni ryntäsi sittenkin sydämmeeni kuullessani hänen arvostelunsa. Yksityiskohtiin saakka hän esitteli, mikä oli kaunista minussa ja mikä lady S:ssä. Minulla on jo lapsi, lady S. on vasta yhdeksäntoista; minun hipiäni on hienompi, lady S:n vartalo kokonaisuudessaan sirompi; lady S. on ylhäinen daami, jota vastoin "Teidän kaunottarenne" — sanoi hän — "on noita vähäpätöisiä venäläisiä ruhtinattaria, joita alituiseen tapaa täällä kylpypaikoissa". Hän päätti puheensa huomauttaen, että tekisin viisaasti, jos en antautuisi lady S:n kanssa kilpailuun, sillä silloin voisin pian olla Baadenissa yleisen huomion suhteen kuollut olento.
"Minua hän säälittää — —".