"Noh, vieläkös tässä hienostelemaan minua kylässä!" sanoi hän naurahtaen ja vilkaisten valkoista pääliinaani. "Ettepä kainostelle Grigiakaan, minäkö sitten teistä olen Grigoria huonompi?"
Mutta juuri samalla kertaa olin hänestä huomaavinani, ettei hän katsellutkaan minua aivan semmoisilla silmäyksillä, kuin Grigorilla oli tapana katsella, ja se minua vähän kiusoitti.
"Kyllä minä joudun oitis takaisin", sanoin minä ja menin.
"Miksikäs tuo muka sitte olisi huono?" huusi hän jälkeeni. "Näytätte huivissanne oivalta talonpoikaistyttöseltä."
"Miten kummallisesti hän minua katsoi!" ajattelin itsekseni mennessäni kiireesti kamariini pukeutumaan. "Jumalan kiitos että hän nyt — nyt tulee taas iloista!" Katsahdettuani kuvastimeen kiidin rappusia alas, koettamattakaan salata kiiruhtamistani. Tulin hengästyneenä terassille.
Sergei Michailovitsh istui pöydän vieressä ja puheli Katjan kanssa taloudellisista asioistamme. Nähtyänsä minun tulevan nauraa hymähti hän ja pitkitti puheluansa. Hänen vakuutuksensa mukaan oli taloutemme parhaassa kunnossa. Nyt tarvitseisi meidän vain enää suven asua maalla, sitten saisimme muuttaa Pietariin Sonjan kasvatuksesta huolta pitääksemme, tahi matkustaa ulkomaille.
"Ai, jospa te matkustaisitte kanssamme ulkomaille", sanoi Katja; "muutoin me saamme siellä harhailla, kuin suureen metsään eksyneet."
"Ah, kuinka mielelläni matkustaisinkin kanssanne vaikka maailman ympäri!" vastasi hän puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan.
"Mikäpäs sitten esteenä, matkustetaan vain kerran maailman ympäri", pistin minä väliin.
Hän nauroi ja pudisti päätään.