— Mitä?
Hän toisti kysymyksensä.
— Tänään oli Seifert täällä: hän kertoi, että on siirrytty viidennelle vallinsarvelle.
— Todellako?
— Kun kerran sanon, niin on se totta; piru hänen muuten ties. Ei hän paljon piittaa, vaikka laskisi valeitakin. Juotteko portteria? — sanoi kuormastoupseeri yhä teltasta.
— Olkoon menneeksi, juon kyllä, — sanoi Kozeljtsov.
— Entäs te, Osip Ignatjevitsh? — jatkoi teltasta kuuluva ääni, nähtävästi tarkottaen nukkuvaa asioitsijaa.
— Heretkää jo nukkumasta; kello käy viidettä.
— Mitä te minua kiusaatte! en minä nuku, — vastasi laiska, kimeä ääni.
— No, nouskaa ylös: minun on ikävä ilman teitä! Ja kuormastoupseeri tuli takaisin vieraiden luo.