— Enimmän minua täällä miellyttää maa, — sanoo Pahom. — Meillä on ahdasta asua ja maakin on laihdutettua. Teillä sen sijaan on maata paljon ja se on hyvää. Enpä ole moista koskaan nähnytkään.
Tulkki käänsi tämän. Taas puhelivat bashkiirit kauan aikaa. Pahom ei ymmärrä heidän puhettaan, mutta näkee, että he ovat iloissaan, huutavat ja nauravat. Sitten he vaikenivat ja katsovat Pahomiin. Tulkki puhuu:
— He käskevät, — sanoo hän, — sinulle sanomaan, että he ovat valmiit antamaan sinulle maata niin paljon kuin tahdot. Viittaa vain kädelläsi, minkä haluat, niin se on oleva sinun.
He puhelivat vielä ja rupesivat jostakin riitelemään. Pahom kysyi, mistä he kiistelevät. Tulkki sanoi:
— Toiset sanovat, että maan suhteen on kysyttävä vanhimman mieltä ja ett'ei voi antaa ilman hänen lupaansa. Toiset taas sanovat, että voi ilman hänen lupaansakin antaa.
VI
Bashkiirien väitellessä saapuu yht'äkkiä mies ketunnahkainen lakki päässä. Kaikki vaikenivat ja nousivat seisomaan. Ja tulkki sanoo:
— Tämä on itse vanhin.
Pahom otti heti esille parhaan viitan ja antoi sen vanhimmalle sekä sen lisäksi viisi naulaa teetä. Vanhin otti lahjat vastaan ja istuutui parhaalle paikalle. Bashkiirit alkoivat heti puhua hänelle jotakin. Vanhin kuunteli jonkun aikaa, nyökäytti päätään merkiksi, että he vaikenisivat ja alkoi puhua Pahomille venäjäksi:
— Miksikä ei, — sanoo hän, — kyllä se käy päinsä. Ota mistä haluat. Maata on paljon.