Mihail Semjonovitsh söi päivälliseksi hyytelöä, piirasta, kaalikeittoa sianlihan kera, porsaspaistia ja maitovelliä, joi kirsikkaviinaa, haukkasi jälkiruuaksi makeata piirakkaa, kutsui sitten keittäjättärensä, pani tämän lauluja soittelemaan ja rupesi itse kitaralla säestämään.
Näin hän istui tyytyväisenä röyhähdellen, näppäili soittimen kieliä ja laski leikkiä keittäjättären kanssa.
Kylänvanhin saapui, kumarsi ja alkoi tehdä selkoa siitä, mitä hän oli nähnyt pellolla.
— No, kyntävätkö? Saavatko tehdyksi sen verran kuin määräsin?
— Enemmän kuin puolet on jo kynnetty.
— Onko työ kunnollista?
— Hyvästi näkyvät kyntävän. Ovat peloissaan.
— Ja minkälaista on maa?
— Maa on hyvää ja pehmeätä, hienonee aivan kuin unikon siemeniä hajoittelisi.
Pehtoori oli vähän aikaa vaiti.