—Eihän minulla ole aikaa,—sanoi Nehljudof katsoen kelloonsa.
—No sitten tehdään näin. Illalla on kilpa-ajot. Tulethan sinne?
—En, en tule.
—Tule pois. Omia hevosia minulla ei enää ole. Mutta minä pidän
Grishinin hevosien päälle. Muistathan? Hänellä on erinomainen talli.
Tulet siis, ja sitten syömme illallista.
—En jouda illallisellekaan, sanoi Nehljudof hymyillen.
—No mitäs tämä nyt on? Minne nyt lähdet? Tahdotko,—pääset minun rattaissani.
—Minä olen menossa asianajajan luo. Se asuu heti tässä nurkan takana,—sanoi Nehljudof.
—Niin, sehän on totta, sinullahan on jotain asioita vankilassa? Olet tainnut tulla vankilan asianajajaksi? Niin kerrottiin Kortshagineilla, —puhui Shenbok nauraen. He ovat jo lähteneet. Miten on asia? Kerro nyt!
—Niin, niin, tottahan se on kaikki,—vastasi Nehljudof,—mitäpä tässä nyt kadulla rupeisin kertomaan.
—No niin, niin, sinähän olet aina ollut eriskummallinen. No, tuletko sinä siis kilpa-ajoihin.