— Kyllä maar se itse tahtoisi, mutta naisväki tekee niin peevelistä tenää! Petrin virkahti kääntyen kuskilaudalla hiukan sivulle, voidakseen puuttua »lasten» puheisiin.
— He pyrkivät Roomaan, Gabri ja Gabrie, Toscana lopulta sai sanotuksi.
Ja Gigi veli alkoi jälleen nauraa.
— Miksi he pyrkivät Roomaan?
— Gabri aikoo hakea itselleen jotakin tointa voidakseen auttaa
Gabrieta, joka tahtoo lukea opettajattareksi…
— Kas vain!
Nyt he kaikki neljä nauroivat, ja Regina unohti hetkeksi ahdistuksensa, siksi hullunkuriselta hänestä tuntui noiden nuorten ihmisten tuuma lähteä Roomaan, noin vain, muitta mutkitta, toinen tasku tyhjänä, toisessa ei mitään aivan kuin olisi ollut kysymys kävelyretkestä Viadanaan.
— Entä opettaja, mitä hän sanoo?
— On vähän päästään vialla, Petrin taas virkkoi puuttuen keskusteluun. Ja kun hän käänsi päätään, se loisti isona, punaisena ja tyynenä kuin kuu. Opettaja sanoo, että antaa heidän vain mennä, vaikka jalkapatikassa, kyll'maar ne siellä hyvin pärjäävät.
Gigi vilkastui ja alkoi matkia Gabria, joka puhui nenäänsä:
— Voisimmehan lähteä Milanoon, mutta siellä ei ole
opettajatarseminaaria, niinkuin Roomassa ja Firenzessä. Me lähdemme
Roomaan, koska se on Italian pääkaupunki. Minä rupean kirjaltajaksi, ja
Gabrie opiskelee.