Toscana taas matki Gabrien ääntä.
— Ja minun veljeni painattaa sitten minun kirjani!
— Lapsukaiset, te olette hiukan kateellisia! Regina huomautti.
— Oh oh! he huudahtivat kuin yhdestä suusta, sillä Regina oli osunut kipeään kohtaan.
Tosiasiassa Gigi toivoi mitä pikimmin pääsevänsä Roomaan opiskelemaan, ja Toscana, jolla oli sievä pieni mezzosopraano, uneksi matkasta sisarensa luo ottaakseen laulutunteja Roomassa.
Regina vaipui ajatuksiinsa. Hän arvasi sisarustensa ja näiden tuttavien haaveilut ja muisti omat tyttöunelmansa. Ja hän ponnisteli kaikin voimin vapautuakseen alakuloisuudestaan, tunnonvaivoistaan ja levottomuudestaan, jotka yhä ankarammin vaivasivat häntä.
— Ja etkö sinäkin, Petrin, tahtoisi lähteä Roomaan? Voithan kyyditä sinne pienissä vaunuissasi Gabrin ja Gabrien.
— Johan nyt! Parisiin minä menen, mies huomautti rauhallisesti.
— Se on totta. Aioithan jo viime vuonna lähteä sinne. Ja sanoit, että sinulla jo oli matkarahatkin.
— Niin oli ja on vieläkin. Mutta sapettaa niin, kun pitää panna kolikot pyörimään. Siellä nähkääs on setäni, joka yhtenään kirjoittaa, että tule pois, tule pois…