— Niin, Regina sanoi puheen aluksi, äiti on oikeassa. Näytät sairaalta.
Onko sinussa ollut kuumetta?
Antonio ei vastannut heti. Hän mietti ja näytti hakevan sopivaa keskustelun lähtökohtaa, löytämättä sitä kuitenkaan.
— Äitisikin näyttää siltä, kuin hän olisi ollut sairas, hän lopulta virkkoi. Varmaankin menettelysi pahoitti häntä suuresti?
— Minunko menettelyni? Enhän koskaan puhunut hänelle halaistua sanaa koko asiasta.
— Etkö todellakaan?
— Et näy uskovan minua! Ehkä et liioin usko, että minä puolustaakseni vaikenemistasi sanoin sinun olevan sairas.
— Todellakin! Antonio toisti epäillen.
— Ja minä kun uskoin, että äitisi oli neuvonut sinua olemaan… lempeämpi.
— Lempeämpi? Mitä tarkoitat? Regina kysyi kylmästi.
Nyt ilmeisesti Antonion vuoro oli ruveta pelkäämään — pelkäämään erehtyneensä olettaessaan Reginan katuneen ja olevan valmis seuraamaan häntä, sillä lopultakin hän vilkastui ja löysi sopivan keskustelunaiheen.