— Seikka, josta en koskaan ole päässyt selville, on se, missä tuon lehden toimitus piileskelee, Claretta virkkoi. Voisihan siellä käväistä, jollei muun vuoksi niin ainakin puhuttelemassa päätoimittajaa.
— Niitä on lukemattomia kaduilla! Arduina huomautti. Sellaiset kauniit tytöt kuin sinä löytävät »toimittajia» kaikkialta.
— On vaikea käsittää, mitä oikeastaan tarkoitat kaikella tuolla lorulla… Gaspare tiuskaisi.
— Ainakin sitä, ettet sinä yleensä käsitä mitään.
— Ja sinä itse muka käsität! Massimo huudahti juhlallisesti kohottaen haarukkaansa.
— Oletko sinä naisasian kannattaja, Regina?
— En, en ollenkaan, tämä vastasi ikäänkuin heräten unesta. Mutta äkkiä hänen teki mieli puolustaa Arduinaa, mikä ei johtunut säälistä kirjailijatarta kohtaan, vaan lankojen käyttäytymisen paheksumisesta. — Onhan mahdollista, että Arduina käännyttää minut.
— Antonio, ota esille keppisi! Gaspare huusi.
Kaikki purskahtivat nauruun.
Sitten keskustelu sai toisen suunnan: puhuttiin venäläisestä ruhtinattaresta, Makulinasta, joka jo useita vuosia oli asunut Roomassa. Antonio oli tutustunut häneen Arduinan kautta ja hoitanut eräitä hänen asioitaan.