Kaikki vilkastuivat nyt, ja sitten otettiin käsiteltäviksi lukemattomia perheen tuttavapiirin naisia ja kerrottiin merkillisiä asioita heidän elämästään. Clara rouva, joka ei tahtonut olla toisia huonompi, kuvasi pukua, joka eräällä hänen tuntemallaan kreivittärellä oli ollut äskeisissä iltakutsuissa.
Regina kuunteli. Vaikkei hän tahtonut tunnustaa sitä itselleen, hän iloitsi siitä, että hänen sukulaisillaan oli ylhäisötuttavia.
* * * * *
Vihdoinkin oli ateriassa päästy kahviin, ja rouva kääntyi Reginan puoleen tahtoen puhua hänen kanssaan äidillisen hellästi.
— Äitisi on kaiketi parastaikaa vaipuneena alakuloisiin mietteisiin.
Varmaankaan hän ei vielä voi tottua ajatukseen, että toinen äiti…
— Äiti! Gaspare keskeytti palatessaan keittiöstä toiselta tarkastusretkeltään, tule katsomaan! Joudu! hän hoputti heiluttaen olkapäälleen heittämänsä lautasliinan nipukkaa. Keittiössä on iso vesilammikko. Palvelustyttö on unohtanut vesijohdon hanan auki.
Vanha rouva nousi ja seurasi huoaten ja ähkyen poikaansa keittiöön.
Heti senjälkeen kuultiin Marinan itkeä nyyhkivän.
— Tuo mies on kerrassaan sietämätön! Arduina huudahti. Eihän tyttöparka ole orjatar! Kun ajattelee…
— Yhteiskunnalliselta näkökannalta… Massimo ehätti täydentämään.
— Anteeksi! Kuulittehan, että tyttö oli jättänyt vesihanan auki, Clara täti huomautti.