Varmasti Antonio oli nukkunut yönsä järven rannalla olevassa huvilassa, huoneessa, jonka ikkuna kehysti ihmeellistä maisema- ja taivaskuvaa. Ja maiseman ja taivaan ulkona hiljaisessa yössä laulaessa hymniään kauneudesta ja puhtaudesta oli sisällä saastainen lemmenkohtaus…
— Caterina, kullanmuruseni, kiedo käsivartesi kaulaani, niin nukumme yhdessä! Regina sanoi painaen lapsen pientä kättä kasvojaan vasten ja sulkien silmänsä, ikäänkuin kaihtaakseen rumia näkyjä. — Paina minun silmäni kiinni, näin, näin…
Aluksi pienokainen totteli. Mutta äkkiä se kävi häijyksi, kohottautui hiukan ja antoi kämmenellään äidilleen aimo läimähdyksen keskelle kasvoja.
— Kuinka häijy sinä olet! Regina huusi. Minä sanon varmasti isille. Ei niin saa tehdä omalle äidille. Pyydä heti anteeksi, näin: »Rakas, kulta äiti, anna anteeksi, en enää milloinkaan tee niin»…
Mutta lapsi löi häntä vielä moneen kertaan, ja silloin Regina suuttui.
— Oletpa sinä oikein ilkeä pikku tyttö, hän huusi tarttuen lapsen käteen ja napahduttaen sille keveitä iskuja. Mene tiehesi, en enää tahdo nähdä sinua. Et ole enää minun kullanmuruseni. En enää pidä sinusta, sinähän olet yhtä ilkeä kuin kaikki muut.
Caterina rupesi itkemään vuodattaen oikeita kyyneliä. Tämä lapsella niin harvinainen itsetietoinen suru teki syvän vaikutuksen nuoreen äitiin.
— Ei! Sinun ei ainakaan pidä kärsiä. Se on liian aikaista! hän ajatteli. Ja hän painoi jälleen pienokaista povelleen, silitti sen hiuksia ja suuteli sen vapisevaa päätä.
— Tule nyt vain lähemmäksi, äidin sydäntä vasten… hiljaa, hiljaa! Ethän enää koskaan ole niin paha. Rauhoitu, äiti pitää sinusta hirmuisen paljon. Kaikki on taas hyvin. Isi tulee!
Tuskin Caterina oli kuullut viimeiset sanat, kun hän täydelleen rauhoittui. Ja Regina käsitti äkkiä, mitä hän jo jonkin kerran aikaisemmin oli vaistonnut, että Caterina piti enemmän isästään kuin äidistään. Lasten ihmeellisellä vaistolla Caterina tunsi, että isä oli hyväsydämisempi, heikompi ja tunteellisempi heistä kahdesta, että isä rakasti häntä sokeasti ja intohimoisemmin kuin äiti. Sentähden lapsi vastasi isänsä hellyyteen ja asetti hänet kaikkia muita korkeammalle.