— Niin, luultavasti kernaasti olisitkin leski! Tiedänhän, ettet enää ollenkaan pidä minusta, Antonio sanoi puoleksi leikillä, puoleksi tosissaan.
— Voi taivas! Regina huudahti imelällä äänellä, matkien ääntämistapaa, jonka kerran oli kuullut teatterissa. Onpa tämä äitelä kuherruskuukausikohtaus!
Hän muutti äkkiä äänenpainoaan pysyen silti yhä ivallisena.
— Pikemminkin sinä toivoisit olevasi leskimies.
— En käsitä, mitä aihetta minulla olisi…?
— Todellakin!
— Mitä todellakin? Mitä tarkoitat?
— Jos minä kuolen, sinä menet heti uusiin naimisiin. Sinä olet niitä miehiä, jotka eivät voi elää yksin, jotka suorastaan eivät kykene elämään yksin. Sellaisia miehiä minä säälin.
— Sinä siis säälit minua!
— Surkuttelen sinua.