Regina ei vastannut.
— Ajattelethan sitä? hän tiukkasi.
— Kyllä! totta kai.
— Sykkiikö sydämesi rajusti?
Regina hymyili hiukan ivallisesti. Hän ei tahtonut paljastaa koko iloaan ja levottomuuttaan.
Antonio katsoi kelloa.
— Vielä viisitoista minuuttia. Jollei tuulisi niin hurjasti, antaisin sinun katsoa ulos ikkunasta.
— Tahdon kuitenkin katsoa ulos. Laske ikkuna alas.
— Tuulee liian rajusti, kuulothan itsekin.
— Tahdon kuitenkin katsoa? Regina toisteli kuin hemmoiteltu lapsi.