— Kas noin, hän sanoi piilottaen kätensä selän taa, anna minulle suukko, Regina.
Regina suuteli häntä osoittamatta erityistä innostusta. Antonio virkkoi:
— Kerroin Reginalle, että sinä jo kello viisi aamulla alat valmistaa aamiaista ja päivällistä, jotta sinulla sitten olisi aikaa kirjoittaa lehteesi. Herra tiesi, mitä sotkua tarjoat meille.
— Tässä sinulla on todistus päinvastaisesta! Arduina sanoi ojentaen jauhoisia käsiään. Joskus tosin voi sattua — kun voi niinkuin minä kirjoittaa helposti mihin vuorokauden aikaan ja missä paikassa tahansa — että käytän, kun henki tulee päälle, keittiön pöytää kirjoituspöytänä ja joudun sellaiseen haltioitumistilaan, että paisti pääsee palamaan. Mutta vähät siitä, hän jatkoi päästäen typerän naurun, jossa kuitenkin oli ivallinen pohjasävy, paisti on paisti, ja taide on taidetta. Mutta tulkaa nyt tänne istumaan. Katselkaapa näitä ehtiä. Palaan tuossa tuokiossa. Sitten sinun, Regina, pitää antaa minulle tietoja naisten Mantovassa harjoittamasta hyväntekeväisyydestä.
— Jätä hänet rauhaan! — Antonio varoitti.
— Jätä sinä itse hänet rauhaan! Ei kukaan pidä vaimostasi enemmän kuin minä. Minä häntä suorastaan ihailen. Jumaloin häntä! hän virkkoi kääntyen Reginan puoleen; minusta tuntuu, kuin olisin tuntenut sinut jo monta vuotta. Sinä miellytät minua niin suuresti senkin vuoksi, että nimesi on Regina — kuningatar. Joko olet nähnyt kuningataremme?
— Olen kyllä, viime yönä unissa!
— Se on totta; vastahan eilisiltana saavuit tänne. Mutta onhan sinulla aikaa. Missä olitte aamupäivällä? Colosseumissako? Voi, minä jumaloin Colosseumia. Tahtoisin asua siinä. Oletko lukenut Quo vadis romaanin? Mitä sanotkaan, et näy tuntevan kaikkein parasta nykyaikaista kirjaa! Panenpa sinut lukemaan sen. Saan sinut lukemaan koko joukon kirjoja ja tutustutan sinut useihin kirjailijoihin. Vien sinut älymystön salonkeihin ja taiteilijajuhliin ja esitelmätilaisuuksiin, kaikkialle, missä ei eletä ainoastaan leivästä…
—Tarkoitatko, että me tässä talossa elämme ainoastaan leivästä? Antonio kysyi leikillisen uhkaavasti. Toivon ainakin, ettet houkuttele Reginaa kirjoittamaan lehteesi.
— Miksikäs en?