— Tämä muistuttaa tarua vuoresta, joka synnytti hiiren, hän ajatteli.
Ja hänestä näytti kuin Marianna olisi aavistanut hänen ajatuksensa, sillä tämä käänsi pientä päätään kuin hiiri, kun se äkkiä kuulee melua, lähestyi kuppi kädessä ja virkkoi pahanilkisesti:
— Teidän miehenne on aika veitikka. Pitäkää häntä tarkoin silmällä, muuten hän voi tehdä teille pahoja kepposia.
— Minusta tuntuu, Antonio huomautti, että te itse olette tällä hetkellä aika veitikka. Miksi tahdotte herättää vaimossani epäluuloa?
— Sentähden, että minun tulee häntä surku.
— Minkävuoksi? Regina kysyi.
— Senvuoksi, aivan yksinkertaisesti, että olette mennyt naimisiin. Tuossa on toinen velikulta, Marianna virkkoi osoittaen kädellään Massimoa, joka oli tullut lähemmä. Muutoin kaikki todelliset miehet ovat sellaisia! Mutta pidän enemmän sellaisista kuin hyveellisistä. Hyveelliset ovat niin typeriä. Minua miellyttävät häijyt, jopa hirvittävät miehet, jos heillä vain on terävä järki ja luja tahto.
— Jospa minä täyttäisinkin ne kaksi vaatimusta! Massimo sanoi tuijottaen häneen julkeasti.
— Siihen ette kykene. Viisas mies ei koskaan käytä hiusvoidetta, niinkuin te! Enkö ole oikeassa, hänen tukkansa on rasvattu, hyvä rouva?
— En tiedä… Regina virkkoi. Minusta ei näytä siltä.