— Minä päinvastoin haluan miellyttää teitä, Massimo sanoi. Se on elämäni ainoa päämäärä.
— Teidän ivastanne en välitä tuon taivaallista! On olemassa minua henkisesti paljoa alempiarvoisia naisia, joita teidän ei koskaan onnistu miellyttää.
— Mutta ehkä teitä etevämpiä sensijaan!
— Luulenpa melkein, että harvat naiset ovat minua etevämpiä, eivätkä ne harvat koskaan tule teidän näköpiiriinne.
— Minä lienen siis teitä henkisesti alemmalla tasolla? Regina kysyi sanoakseen jotakin.
— Niin olettekin, sentähden, että olette mennyt naimisiin. Henkisesti etevä nainen ei koskaan mene naimisiin, ja jos hän tekee niin, ennenkuin on kehittynyt täysin itsetietoiseksi, hän heti katuu sitä. Jos tahtoisin sanoa teille kohteliaisuuden, huomauttaisin, että luulen teidän jo katuneen.
— Hiisi vieköön! Antonio huudahti. Tuon naisen kanssa ei ole leikkimistä.
— Sanotteko aina totuuden ruhtinattarellekin? Regina kysyi.
— Hän on ottanut minut asumaan luokseen yksinomaan sitä varten,
Marianna vastasi katsoen hellästi ruhtinattareen, joka paraikaa selosti
Arduinalle erään tätinsä elämäkertaa:
— Hän oli Parisin hienoin ja kaunein nainen. Olenhan jo kertonut teille hänen avioliittotarinansa: Viisitoistavuotiaana hänet naitettiin naisen rakastajalle, joka oli viidentoista vuoden ajan hänen uskottu ystävättärensä ja neuvonantajansa. Kymmenenä ensimmäisenä vuotena tätini ei huomannut mitään.