Regina itki painaen otsaansa ikkunaruutuun, jota vasten sade yhä rapisi. Hänestä tuntui, että taivas itki hänen kanssaan. Hän myönsi, että Antonio oli oikeassa, vaikka hän katseli asiaa yksistään aineelliselta kannalta, vaistoamatta vaimonsa tyytymättömyyden syvintä syytä. Kuitenkin hän hymyili kyynelten lomasta ivallisena ja ylpeänä.

— Lopeta jo! hän sanoi. Puhut taitamattomasti.

— Ehkä puhun taitamattomasti, mutta tarkoitan parastasi, Antonio vastasi leppyen. Olen väsynyt näkemään sinut noin tyytymättömänä. Mitä vaadit minua tekemään? Mitä voinkaan antaa sinulle muuta kuin mitä minulla on ja mihin kykenen, nimittäin kaiken työni, rakkauteni, kunniallisen aseman ja huolettoman huomispäivän?

— Hän ei voi ymmärtää minua, Regina ajatteli suvaitsevasti. Koetan kärsiä, mutta ei kukaan saa huomata sitä, ei edes hän. Minun on siis oltava yksin. En tarvitse ketään. Tahdon olla luja! Ei sovi paljastaa tunteitaan kaikille näille arkipäiväisille ihmisille.

Hänellä oli samanlainen tunne kuin linnunpojalla, joka on hetkeksi pudonnut veteen ja senjälkeen ravistaa veden siivistään.

Antonio tuli hänen luokseen, ja seuraavassa tuokiossa he tekivät sovinnon.

— Sitäpaitsi, vuokrasopimus on vain vuodeksi, Antonio sanoi hyväillen hänen hiuksiaan. Vuodessa voi tapahtua paljon. Aion hakea sihteerinpaikkaa ja saadakin sen. Silloin saamme vuokrarahaa, ja sitten koetan hankkia muutaman tunnin ylimääräistä työtä. Ehkä ruhtinatar uskoo raha-asiainsa hoidon kokonaan minulle. Silloin asemamme paranee. Vuokraamme asunnon, jonne on vähemmän portaita kiivettävänä. Pian kotiudut tänne… Kerran vielä naurat, kun olet voinut itkeä näin vähästä. Mene nyt huuhtomaan kasvosi. Kuinka punoittavat silmät rumentavatkaan sinua!

— Rumana tai sievänä olen aina oma itseni! hän sanoi upottaen kasvonsa kylmään veteen. Senjälkeen hän kuivasi kasvonsa huolellisesti pyyheliinalla, sirotti niihin ihojauhetta, sitoi kaulaansa kaulaliinan ja suostui lähtemään ylös Arduinan huoneistoon.

Ovi oli auki, ja eteisestä he kuulivat Arduinan äänen salista.

— Kukahan siellä on hänen luonaan? Regina kysyi.