— Lapsikulta, Arduina huudahti haltioissaan. Niin, niin, lähdetään yhdessä.
Mutta Regina teki veitikkamaisen eleen ja heilutti kättään kuin viuhkaa peukalo nenännipukalla. Arduina nauroi, mutta arveli, että hänen kälynsä oli puolihassu.
Seuraavana päivänä he lähtivät kuuluisan senaattorisedän puheille, joka olikin vain Arduinan äidin pikkuserkku. Kirjailijatar oli pukeutunut huolellisesti: hänen pukunsa oli mustaa silkkiä, edessä ja takana runsaasti laskoksia; päässä hänellä oli unikoilla koristettu keltainen olkihattu, ja kaulassa kauluri, jonka höyhenet olivat niin pehmeät ja tuuheat, että ihmiset kääntyivät sitä katselemaan. Hänen rinnallaan näytti Regina, joka niinikään oli mustissaan, kaulassa välttämätön kaulaliina, melkein kaunottarelta.
Senaattori »setä» asui Sistino-kadun varrella neljännessä kerroksessa. Tämä ilahdutti suuresti Reginaa. Jos kerran senaattori asui neljännessä kerroksessa, hän itse saattoi tottua asumaan viidennessä.
Vielä tyytyväisemmäksi hän kävi nähdessään senaattorin melkein pimeän asunnon, joka oli sisustettu niin yksinkertaisesti, että se pikemminkin hipoi köyhyyttä kuin vaatimattomuutta. Ainoastaan muutamat tummanvihreälehtiset kasvit, joiden isot lehdet näyttivät heikosti loistavan omalla valollaan, koristivat etuhuonetta ja niitä kahta synkkää salia, joiden kautta vanha palvelijatar opasti vieraita.
Kellervä seinä taustana öljyvärimaalaus: sinisilmäisen, valkeatukkaisen punakan vanhuksen muotokuva hymyili hiukan ivallisesti. Iso, haljennut kuvastin heijasti muotokuvaa, ja pimeä, kolkko sali näytti saavan eloa noista kahdesta hahmosta, jotka liikkumattomina seinän ja kuvastimen keltaisella taustalla katselivat ja hymyilivät toisilleen kuin pohtien samaa puoleksi ivallista, puoleksi alakuloista ajatusta.
Regina katsahti kuvastimeen, ja hänestä näytti, kuin nuo kaksi kuvaa olisivat katsellessaan toisiaan ilkkuneet häntä. Sitten hän kääntyi nähdessään kuvastimen keltaisesta taustasta lähestyvän kolmannen hahmon, joka oli noiden kahden näköinen. Tulija oli senaattori.
— Terve tuloa! hän sanoi raikkaalla äänellä Arduinalle katsellen samalla Reginaa.
— Saanko esittää kälyni, Arduina sanoi; hän on ollut naimisissa kuukauden päivät.
— Kuinka hän on kömpelö! Regina ajatteli, mutta ei itsekään keksinyt mitään sanottavaa, kun vanhus puhutteli häntä.