* * * * *
— Viime yönä nauroit, nyt itket? Saanko tietää, mikä sinua vaivaa? Antonio kysyi seuraavana aamuna herätessään ja huomatessaan Reginan itkevän.
— Ei mikään.
— Vai ei mikään! mies sanoi suutuksissaan. Itkethän sinä, ja miksi? En kestä tätä kauempaa! Miksi kiusaat minua näin?
Regina tarttui hänen käteensä ja painoi sen silmilleen. Antonio heltyi.
— Mikä sinun on, Regina? Sano, mikä sinua vaivaa? hän rukoili hyväilevästi ja ahdistuneena.
— Ei se ole sinun syysi! Regina sanoi painaen kasvonsa vasten hänen poveaan. Se johtuu minusta itsestäni… en oikein tiedä, miksi. En voi irtaantua menneisyydestä… koti-ikävä… ja pelkään tulevaisuutta.
Antoniokin tunsi rinnassaan salaista pelkoa.
— Miksi pelkäät tulevaisuutta?
— Sentähden, että olemme köyhiä… ja Rooma on hirvittävä köyhille…