— Kas vain! Mutta ehkä olet oikeassa.
— Tuohan minulle vielä pieni lasillinen portviiniä! Massimo sanoi rukoillen.
— Eikö se jo ole liikaa?
Vanhat naiset ja herrat, joita tee ja viinit hieman kiihoittivat, alkoivat puhua äänekkäämmin, muodostivat ryhmiä ja hajaantuivat eri tahoille.
Yleisessä sekasorrossa Regina joutui taas lähelle ruhtinatarta.
— Ette ole vielä tainnut nauttia mitään? ruhtinatar kyseli. Tulkaa mukaan. Lasi portviiniä? Kuinka miehenne voi?
— Jo toisen kerran! Regina ajatteli; sitten hän vastasi kovalla äänellä:
— Kiitos, erittäin hyvin.
— Joko olette muuttaneet uuteen asuntoonne? Miten viihdytte? Mutta juokaa! Ja vähän kakkua? Tänään se on hyvää. Kas, monsieur Massimo, haluatteko lasin teetä? Ettekö? Entä lasin portviiniä? Sanokaahan, palveletteko tekin valtiovarainministeriössä?
— En. Puolustusministeriössä, rouva ruhtinatar.