* * * * *
Seuraavana päivänä Antonio kertoi Reginalle, että ruhtinatar, jonka luona hän oli käynyt järjestämässä koronnostoasiaa, oli pyytänyt heidät päivällisille seuraavaksi sunnuntaiksi.
Regina suostui vastenmielisesti, niin kuin joka kerran, kun madame
Makulina suvaitsi pyytää heitä luokseen.
Hänen päivällisensä olivat aina suurenmoiset ja tarjoilijoina komeapukuiset palvelijat. Mutta Reginalla oli näissä tilaisuuksissa ikävä, ja hän oli jäljestäpäin hirveän huonolla tuulella. Antoniokin sanoi, että palvelijat olivat hänen mielestään niin vastenmielisiä, että hänen ruoansulatuksensa joutui epäkuntoon.
Ruhtinattaren vieraina oli aina ulkomaalaisia, vanhoja herroja, keskinkertaisia runoilijoita ja tuntemattomia taiteilijoita. Keskustelu oli näennäisesti mielenkiintoista: puhuttiinhan uutuuksista kirjallisuuden, taiteen, teatterin alalla. Mutta Regina pani merkille, että kaikki lausuivat samanlaisia mielipiteitä, kuluneita, vanhoja ajatuksia, jotka eivät ollenkaan vastanneet hänen käsitystään. Ja hänellä oli ikävä. Mutta palattuaan Venutellien piiriin hän sentään ajatteli katkerasti kaihoten ruhtinattaren saleja, joissa tarjoilevat palvelijat liikkuivat ääneti ja täsmällisesti kuin koneet ja joissa kaikki oli kaunista, mukavaa ja loisteliasta; valokin syttyi siellä kuin taikaiskusta.
Antonio vei Reginan huonekaluliikkeeseen, josta he valitsivat huonekalut ja taloustarpeet Massimo d'Azegliokadun asuntoon.
— Ensi sunnuntaina käymme uudessa huoneistossamme katsomassa, miten järjestämme sen sisustuksen, Antonio sanoi, ja Regina alkoi jo ajatella kaikkea vaivaa ja ikävyyksiä, mitä tästä aiheutuisi.
— Nyt saan ruveta riitelemään palvelijattaren kanssa! hän kauhistuen ajatteli itsekseen.
Sunnuntaiaamuna he lähtivät huoneistoonsa. Oli tammikuun loppupäiviä, aamuilma oli puhdas ja leuto, siinä väreili jo kevään tuntua. Regina melkein juosten kiipesi portaiden yli sata astinta ja päästessään perille huohottaen ja hikisenä hän pilan päiten soitti ovikelloa.
— Pim, pim, pim! Kuka siellä? Herra Eikukaan. Kuinka hauskaa, että herra Eikukaan tulee asuintoveriksemme!