Arduina veti Reginan mukaansa ajoneuvojen ja hallissa kuhisevan hienon yleisön lomitse ja kysyi nöyrästi tarjoilijalta, oliko miss Harris kotona.
Tarjoilija kumarsi hieman katsomatta kumpaankaan:
— Neiti Harris? Luulen, että hän on kotona. Olkaa hyvä ja istuutukaa, hän vastasi hajamielisenä katse jossakin etäällä.
Reginan mieleen muistui se kunnioitus, jota ruhtinatar Makulinan palvelijat herättivät hänessä; tämä ei ainoastaan herättänyt kunnioitusta, vaan myös jonkinverran pelkoa.
Arduina vei Reginan mukaansa talvipuutarhaan. Tämä alkoi katsella ympärilleen ihmetellen, eteensä avautuvan haaveenomaisen näyn valtaamana. Outoa, punertavaa, kullanhohtoista valoa virtaili kattoholvista. Matoilla palmujen välissä aaltoili satumaisia naisolentoja atlassilkissä ja pitkissä kahisevissa laahuksissaan, kädet, korvat ja kaula koristettuina kimmeltävillä jalokivillä ja helmillä. Kuului vieraiden kielten sorinaa ja naurunremahduksia, jotka sekaantuivat porsliinikuppien ja hopealusikoiden kilinään. Tämä oli kristallipalatsi, ilon valtakunta, jossa lumotut olennot unohtivat elämän todellisuuden palmupuiden ja haaveellisen valon satumaailmassa.
— Elämän todellisuudenko? — Regina ajatteli. Mutta eikö juuri tämä ole todellista elämää? Meidän, pikkuolijoiden elämä — se vasta on pahan unen houretta.
Loistava naisolento pitkässä keltaisessa silkkipuvussa kulki talvipuutarhan poikki. »Hän näyttää pyrstötähdeltä», — Regina ajatteli.
— Se on miss Harris, Arduina huomautti. Nyt saat nähdä.
Regina ei koskaan ollut voinut kuvitella, että olisi olemassa näin säteilevän kauniita ihmisolentoja. Hän katseli miss Harrista, joka oli pysähtynyt talvipuutarhan taustalle kahden mustapukuisen naisen luo, ja hänen silmiinsä syttyi hurja kiilto.
Sinä hetkenä alkoi talvipuutarhan perältä kuulua hidasta hekumallista soittoa, joka sai hälvenemään huudahdukset, naurun ja kuppien kilinän. Miss Harris lähestyi. Regina tunsi sisimmässään melkein ruumiillista kipua, kalvavaa alakuloisuutta. Tuo ruusuinen auringonlaskun valaistus, palmut, jotka saivat mielikuvituksesta sukeltamaan esiin itämaisen maiseman, lämpö, tuoksut, soitto, rikkaan ulkomaalaisen naisen häikäisevä ilmestys herättivät hänessä kaihoa, etäisperinnöllisen hämärän muiston ihmemaailmasta, jossa kaikki oli nautintoa, ja josta ihminen on karkoitettu maanpakoon.