— Jeesus Maria! Mene heti noutamaan kirkkoherra Virdistä… mutta herätä ensin isäni, leski huusi hädissään ja riensi avaamaan ovea.
Rosa, joka nukkui isoäitinsä huoneessa, heräsi ja alkoi itkeä. Annesa astui huoneeseen kynttilä kädessä, ja donna Rachelen pukiessa vapisten ylleen alushamettaan hän sanoi aivan tyynesti:
— Älkää säikähtäkö. Luulen, että setä Zua on jo kuollut.
— Mitä sanot? vanha leskirouva parahti ja juoksi avojaloin ovelle.
Kuollut noin vain, ilman sakramentteja, ilman pappia. Herra Jumala!
Mitä ihmiset sanovatkaan? Että olemme antaneet hänen kuolla noin! Miksi
et kutsunut meitä?
— En huomannut mitään. Heräsin muutama hetki sitten, ja silloin…
Donna Rachele ei enää kuunnellut häntä. Paljain jaloin ja pelkkä alushame yllään hän juoksi pimeässä portaita alas voivotellen:
— Ilman armonvälikappaleita, laupias Jumala, ilman armonvälikappaleita!
Rosa itki yhä. Don Simone koputti kepillään lattiaan, Paulu avasi ovensa ja kysyi:
— Mitä nyt, Annesa? Äiti?
Annesa alkoi jälleen pelätä, mutta nyt hän oli täysin tietoinen siitä, mitä oli tehnyt ja mitä saattoi tapahtua, joten hän hillitsi itseään tarmokkaasti. Hän koetti rauhoittaa Rosaa ja vastasi Paululle: