— Kuinka sisaresi voivat? — donna Rachele kysyi auttaessaan vierasta sitomaan kiinni hevosta. Entä äitisi?
— Kaikki voivat hyvin, kaikki kukoistavat kuin ruusut! mies vastasi ottaessaan satulannastasta riippuvan vasun.
— Tämä on aivan liikaa! Annesa kiitteli ottaessaan tuomiset vastaan.
Hän meni keittiöön vieraan seurassa. Annesa kumartui alakuloisena ja ivallisena tulen puoleen ja nakutti rikki munan kuoren lieden kiveä vasten.
Rosa kapusi kömpelösti rattailta maahan ja meni niinikään uteliaana sisälle nähdäkseen, mitä vasussa oli.
Hengenahdistusta potevan vanhuksen huoneessa, jota samalla käytettiin ruokahuoneena, oli pöytä katettu neljälle hengelle. Donna Rachele asetti siihen yhden lautasen lisää, ja vieras meni ukko Zuan luo.
— No, mitä kuuluu? hän kysäsi katsellen vanhusta uteliaasti.
Ukko ähisi ja kopeloi sormillaan rintaansa, jolla riippui urhoollisuusmitali rasvaisesta nauhasta.
— Huonoa, huonoa! hän vastasi tuijottaen vieraaseen, jota ei heti ollut tuntenut.
— Vai sinä se olet, Ballore Spanu? Nyt tunnen sinut hyvin. Ovatko sisaresi jo naimisissa?