Annesa palasi jälleen pihaan, mutta kävi taas levottomaksi. Varoittaa Paulua? Mistä? Vanhojen juorukonttien loruistako? Sellaiselle Paulu olisi nauranut. Hän ei välitä juoruista.
Hetken kuluttua Annesa meni takaisin keittiöön kysymään, mitä Piran veljekset olivat sanoneet; mutta Niculinu ei enää ollut siellä. Huoneessa kuului puuseppä naulaavan kiinni hopeanauhakkeita mustaan ruumisarkkuun. Synkät vasaraniskut olivat kuin soittoa Annesan korvissa. Tästälähin ei kukaan enää saisi nähdä vainajaa. Annesa vain näki hänet edessään kelmeänä, kammottavana, suu auki ja silmät lasimaisina. Mutta nyt musta arkku hopeanauhakkeineen ja nauloineen säilytti salaisuuden, samoin kuin hänkin oli aikonut sen kätkeä.
Vasara herkesi paukkamasta, ja ääni kuului sanovan oven takana:
— Kas noin! Nyt lähdetään syömään.
Vähitellen ihmiset poistuivat; molemmat vanhukset ja donna Rachele aterioivat, tosin vähänlaisesti, mutta rauhallisesti kuin ainakin henkilöt, joilla on hyvä omatunto ja varma vakaumus, että ovat täyttäneet velvollisuutensa.
VII
Kello kolme ruumis vietiin pois. Annesa järjesti vuoteen ja siisti huoneen. Vanhukset ja donna Rachele tulivat alakertaan ja ottivat edelleen vastaan kävijöitä samassa huoneessa, jossa vainaja oli heittänyt henkensä.
Maahanpanijaisten jälkeen pappi Virdis palasi ja istuutui donna
Rachelen viereen kysyen, oliko Paulu tullut.
— Eräät kylän ihmisistä näkivät hänen tänä aamuna lähtevän tästä talosta, lihava pappi jatkoi tapansa mukaan pidellen kädessään puna- ja siniruutuista nenäliinaansa. Erehdyksiä, yhä vain erehdyksiä. Niin, rakkaat ystävät, eilisestä lähtien ette ole tehneet muuta kuin erehdyksiä. Toivokaamme, ettei kaikesta tästä seuraa onnettomuutta.
— Mitä tarkoitatte noilla sanoilla? don Simone kysyi. Mutta Virdis viuhtoi nenäliinallaan ja vaikeni. Annesa pani levottomana merkille, että hän äkisti käänsi päätään joka kerran kun ovi aukeni. Hän näytti odottavan jotakuta tulevaksi, mutta nähtyään, keitä tulijat olivat, hän painoi päänsä alas ja huiskutti jälleen nenäliinaansa virkkamatta mitään. Vasta auringon mailleen mennessä hän nousi.