Annesa ei pelästyksissään ja itsesuojelemisvaiston vallassa ajatellut muuta, kuin että vaara uhkasi ainoastaan häntä, syyllistä. Toiset olivat syyttömiä, eihän heidän tarvinnut pelätä. Hän ei enää sanonut ainoatakaan sanaa, eikä hänen mieleensä johtunut palata kotiin ottamaan selvää, oliko Ballora erehtynyt tai liioitellut vaaraa. Vaisto ajoi ja pakotti hänet juoksemaan ja pyrkimään turvaan.
Ballora ja pikkutytöt jatkoivat samoin hillitöntä juoksemistaan. Näytti siltä, kuin karabinieerit olisivat ajaneet takaa heitä kaikkia. Naisia ilmestyi majojen porteille sanoen:
— Nuo tytöt näyttävät olevan leskisillä.
Pakenevien onnistui kenenkään estämättä päästä täti Annan tupaan. Keittiö oli tyhjä. Annesa aikoi piilottautua parvelle, mutta Ballora sanoi:
— Älä jää tänne, Annesa! Kaikkein ensiksi he tulevat etsimään sinua täältä. Piilottaudu jonnekin muualle.
— Minne, minne? Annesa kysyi katsellen epätoivoissaan ympärilleen.
— Lähde joutuin täältä, Annesa! toinen tiukkasi. Luulen, että he jo tulevat.
Pelon ja itsesuojelusvaiston kouristamana Annesa ei tiedustellut enempiä yksityisseikkoja, ei enää nähnyt selvästi mitään. Hän irroittautui äkkiä Rosasta raastaen hänet pois kaulastaan kuin orjantappuranoksan, johon on takertunut kiinni, syöksyi ulos tuvasta ja pakoon, minkä jaloista lähti. Tie oli onneksi autio; kukaan ei nähnyt häntä, tai paremminkin, hän ei nähnyt ketään ja pääsi pujahtamaan kirkkopihaan. Hän kiipesi kiviportaita pieneen alkeelliseen näkötorniin, jonne pyhimysjuhlien järjestäjien oli tapana kokoontua hengittämään raitista ilmaa ja lyömään korttia. Se oli kuistintapainen ja kivimuurin ympäröimä laitos. Annesa polvistui muurin ääreen ja pisti varovasti päänsä esiin kivien aukosta katsellen ympärilleen. Hänen päänsä yläpuolella kiiluivat tähdet; äänettömyys, rauha, yön varjot vallitsivat hänen ympärillään.
Hänen sydämensä jyskytti rajusti, kuume kiihdytti hänen kauhuaan. Hän kuvitteli, että kauheat hirviöt olivat ajamassa häntä takaa vangitakseen hänet ja teljetäkseen hänet salaperäisempään ja peloittavampaan paikkaan kuin helvetti, jonka olemassaoloa hän ei uskonut. Sekasorto, pimeys, sankka sumu, loppumaton, toivoton yö ympäröi häntä joka puolelta.
* * * * *