— Paulua? En ole nähnyt häntä.
Aluksi Annesa luuli vanhuksen valehtelevan.
— Sanokaa minulle, missä hän on! Minulle voitte kyllä sanoa. Tulin hänen tähtensä, minun on välttämättä saatava puhua hänen kanssaan.
— Mutta Herran nimessä, mitä on tapahtunut? Vannon, etten ole nähnyt don Paulua.
Silloin Annesa horjahti ja näytti todella menettävän järkensä.
— Missä hän sitten voi olla? hän huusi. Ja hän näytti kohdistavan kysymyksensä taivaaseen, yöhön, nurjaan kohtaloon, joka ajoi häntä eteenpäin yhä pettäen häntä ja pitäen häntä leikkikalunaan.
— Mitä sitten on tapahtunut, Annesa?
— Voi kova onni! Luulin, että Paulu olisi täällä… piilottautunut tänne. Häntä etsitään, setä Castigu! Minuakin etsitään… ovat vanginneet don Simonen, setä Cosimu Damianun ja donna Rachelen, ja tahtovat vangita Paulun ja minutkin. He syyttävät meitä setä Zuan murhasta. Missä Paulu on, missä?
Vanhus kalpeni ja kävi kovin levottomaksi.
— Veljenpoikani, Ballore, kävi täällä tänä aamuna ja kertoi, että don Paulu oli noutanut hevosensa täältä laitumelta ja sanonut lähtevänsä kauemmaksi maaseudulle. Minä valitettavasti en nähnyt häntä. Kerro minulle kaikki. Tämä on kuin unta. Onko se mahdollista, mitä kerroit? Ethän vain ole… sairas?